Ohjeita
Tälle osastolle päivitämme vähitellen tietoa kanoottien ja kajakkien rakenteista, lisävarusteista, huolloista, Melonnan alkeet - opasta yms.
Klikkaa tästä saadaksesi esiin valintataulukon
Tervetuloa melonnan pariin!
Tuhansien järvien, jokien ja rannikkokilometrien maassa melonta on mitä mainioin liikunta ja virkistysmuoto. Melonta lienee luontoystävällisin tapa liikkua vesillä, sillä se jättää jälkeensä vain veteen piirretyn viivan.
Melonnan alottamikseksi ei tarvita erityiskykyjä eikä erityisempiä taitoja. Kuntoilumuotona melonta on erittäin tehokasta, sillä oikeaoppisella tekniikalla saat treeniä päästä varpaisiin ja se sopii niin nuorille kuin vanhemmille, yksin tai perheen ja ystävien kanssa.
Melonta tarjoaa monipuolisen tavan harrastaa, rentoutua, liikkua ja nauttia.
Kanootit ja kajakit - mikä on kanootti?
Kanootti on yleisnimitys kajakeille ja avokanooteille (inkkarikanooteille). Kanootteja valmistetaan monista eri materiaaleista ja moneen eri käyttötarkoitukseen.
Yleensä avo kanoottia melotaan istuimella istuen tai sen pohjalla polviasennossa, käyttäen yksilapaista kanoottimelaa. Nimensä mukaisesti avokanootti on päältä avoin
Avokanootteja löytyy monen kokoisia. Yksiköt (soolot) ovat nimensä mukaisesti tarkoitettu yksin melottaviksi. Yleisimmin Suomessa käytettävät ovat kaksikoita. Joihinkin malleihin voidaan asentaa lisäistuin kolmannelle melojalle tai matkustajalle.
Kajakissa vastaavasti on kannellinen, istuinaukollinen, jossa istutaan kuppimallisessa istumella vesirajan tuntumassa, käyttäen kaksilapaista kajakkimelaa. Istuinaukko on suljettavissa aukkopeitteellä. Aukkopeitteen tehtävänä on estää roiskeveden tulo kajakkiin ja täten lisätä turvallisuutta.
Kanootti vai kajakki?
Oikea kanootti kannattaa valita pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaan. Yksinkertaisilla peruskajakeilla tai -kanooteilla pääsee helpoiten harrastuksen alkuun, mutta innostuksen ja taitojen karttuessa niistä saattaa kuitenkin kasvaa nopeasti ulos ts. niiden ominaisuudet loppuvat. Vastaavasti retkikajakin tai -kanootin kanssa harrastuksen alkutaival saattaa olla haastavampaa, mutta innostuksen lisääntyessäkään ei kajakin / kanootin vaihtoa tarvitse miettiä.
Kanoottia hankkiessa ja valitessa on paikallaan miettiä, missä ja mihin tarkoitukseen kanoottia käytetään. Kanootin muoto vaikuttaa sen ketteryyteen, nopeuteen, kestävyyteen ja kuormattavuuteen. Eri tarkoituksiin suunnitelluissa kanooteissa painottuvat eri ominaisuudet ja useimmiten kanootin muoto on eri ominaisuuksien kompromissi. Kilpakanootissa tärkeintä on nopeus ja toisena ääripäänä olevassa koski- ja slalomkajakissa ketteryys.
Kanootin, niin inkkarin kuin kajakinkin, sivuttaisvakavuuteen vaikuttavat pohjan leveys ja reunojen pyöreys sekä painopisteen sijainti.
Jokaisen kanootin on mallista riippumatta vedellä täyttyneenäkin pysyttävä pinnalla eli kelluttava. Kanootin pitäisi kellua vaakasuorassa, joten kellukkeita on oltava molemmissa päissä. Tarkoitus on, että veden varaan joutunut henkilö voi käyttää kanoottia kellukkeenaan. Myös kanootissa olevat varusteet edesauttavat kanootin kellumista. Inkkarikanooteissa näkee käytettävän paljon ilmatiiviitä varustetynnyreitä, jotka toimivat myös hyvinä kellukkeina.
Materiaalit
Kajakeissa ja kanooteissa on runsaasti erilaisia materiaalivaihtoehtoja.
Polyeteeni (PE)
Suosituin materiaalivaihtoehto sen kestävyyden ja edullisuuden takia. Käytetään yleisimmin joki- ja koskiympäristössä, koska materiaalilla on hyvä iskun- ja hankauksenkesto. Malleista riippuen saatavana yksikerroksisena tai sandwichinä.
Lasikuitu (FG)
Jäykkä ja “liukas” materiaali. Valmistustavoista ja hartseista riippuen rakenteesta saadaan hyvinkin jäykkiä ja kestäviä etenkin yhdistelemällä rakenteeseen diolenia, kevlaria ja hiilikuitua. Materiaaleista helpoin korjata.
Hiilikuitu (CA)
Lasikuitua kevyempi ja jäykempi materiaali. Tekee kajakista ja kanootista kevyesti liikuteltavan. Materiaaleista arvokkain.
Innegra
Uusi Ihmekuitu jonka omaisuuksia ovat todella hyvä sitkeys ja kestävyys, sekä keveys, käytetään yleensä Hiilikudun kanssa hybridikudoksissa
Kevlar/Aramid (KE)
Käytetään ominaisuuksiltaan sitkeänä ja kevyenä yleensä vahvikkeena hiilikuituisissa kanooteissa ja kajakeissa.
Diolen (DI)
Lasikuitua sitkeämpi ja kevyempi materiaali.
ABS
PE-muovin ja lasikuidun välimaastossa oleva muovityyppi. Kestää lasikuitua paremmin, mutta on polyeteeniä jäykempää.
Royalex
Sandwich rakenteinen ABS-muovista valmistettu materiaali. Käytetään yleensä kanooteissa.
Sandwich (SW)
Eli kerroksessa olevat materiaalit. Jäykistävät paremmin kuin yksikerroksiset materiaalit. Toinen kerros on useimmiten umpisoluista materiaalia, joka kelluttaa runkoa.
Kajakin Valinnasta:
Mikä on siis sopivin kajakki?
On tärkeää että mietit minkälaiseen käyttöön kajakkia haet, vesistö (järvi, joki, meri) ja kuinka pitkiksi melontaretkesi muodustuvat (päivä/ viikonloppu tai peräti pidempiä retkiä)
Yksinkertaisella peruskajakilla pääsee varmasti helpoten harrastuksen alkuun, mutta innostuksen ja taitojen karttuessa ”nälkä kasvaa syödessä” ja peruskajakin ominaisuudet saattavat loppua kesken. Kajakkia valitessasi kysele siis neuvoja kokeneemmilta - suorita koemelonta. Tällä varmistuu parhaiten että kyseinen kajakki vastaa varmasti tarpeitasi.
Kajakin pituudella on suuri vaikutus suuntavakauteen, ketteryyteen, tukevuuteen ja nopeuteen.
Pidemmällä kajakilla on omat etunsa verrattuna lyhyempiin malleihin. Useimmiten ne ovat helpommin melottavia ja pakkauskooltaan suurempia, kuitenkaan menettämättä suorituskykyään edes täydessä lastissa. Ne ovat suuntavakaampia ja nopeampia sekä liukuvat pidemmälle jokaisella vedolla säästäen melojan voimia. Kajakin äärimitta pituus ei sinällään kerro että onko kajakki huippunopea tai suuntavakaa, kuten vanhanmallisissa brittityylisissä kajakeissa pitkät käppyrät muodot eivät sinällään lisää liukua tai nopeutta vaan päinvastoin saattavat olla tuulialtis tekijä, enemmän onkin siis kiinnitettävä huomiota vesilinjaan ja märkäpintaan.
Lyhyemmät kajakit ovat puolestaan kevyempiä, helpompia kujettaa, säilyttää ja mikä tärkentä ne ovat erittäin ketteriä.
Jokiretkelyyn suositus 3,5m ja alle 5m välillä, Merelle suositus n. 5m ja ylöspäin.
Kajakin leveys:
Kajakin ja etenkin vesilinjan leveys vaikuttavat pääasiallisesti kajakin tukevuuteen. Leveä tasapohjainen malli soveltuu parhaiten vasta-alkajille ja kalasteluun hyvissä oloissa, mutta n. 55-60 leveissä rungoissa saattaa olla jo aika laaja variaatio tukevia ja kiikkerämpiä malleja. Kapeammissa merikajakeissa melonta-asento paranee entisestään, melanvedot saa lähempää kajakkia ilman turhia kurotuksia ja melan kolistelua kanteen.
Usemmiten pelätään että kajakki olisi kiikkerä verrattuna kanoottiin, mutta todellisuudessa asia saattaa olla usemmiten päinvastainen, koska kajakissa istutaan alhaalla vesirajan tuntumassa kun taas avokanootissa painopiste on huomattavasti korkeammalla.
Rungonmuodot
Brittityylinen “banaani”
Merimelonnassa suosittu, koska muodon ansiosta se nousee aallon päälle ja on helposti ohjailtavissa.
Suora
Vesilinja on muotoiltu mahdollisimman pitkäksi, jolloin matkanopeus paranee. Kääntyy heikommin, kuin brittityylinen.
Peräsin vai evä?
Peräsin tekee kajakin ohjailusta helppoa. Se parantaa kajakin suuntavakavuutta ja monien mielestä jopa tukevoittaa kajakin kulkua.
Peräsin omalla tavallaan helpottaa melomista, mutta samalla se vaikeuttaa melonnan oppimista. Taitoja kuitenkin tarvitaan, viimeistään sitten jos peräsin pettää. On siis suositeltavaa että opettelet melomaan myös ilman peräsintä.
Peräsimen tai säätöevän tarpeen määrittää yleensä myös kajakin muotoilu. Useimmiten pitkissä, vesilinjaltaan suorissa ja nopeissa kajakeissa peräsimen tarve tulee parhaiten esille. Vastaavasti taas valmiiksi ketterissä "brittityylisissä/banaanimaisissa" malleissa, kaivataan ennemminkin säätöevää.
Evän suurin merkitys on merikajakin rakenteellisen ominaisuuden, tuuleen nousemisen kompensointi. Etenkin sellainen merikajakki, joka nousee voimakkaasti tuuleen, hyötyy evästä paljon. Evää säätämällä oppii pikkuhiljaa hallitsemaan kajakkiaan myös sivutuulissa siten, ettei pitkillä etapeilla rasittaviksi käyviä kallistuksia tai epäsymmetristä melaotetta tarvita.
Evä parantaa myös peräsimen tapaan kajakin suuntavakavuutta ja tukevoittaa sitä.
Kaksikoissa peräsimen käyttö on hieman yksiselitteisempää. Nämä pitkät kajakit tarvitsevat useimmiten peräsimen, koska ovat yksiköitä pidempiä ja yhdessä kajakin hallittavuus vartalotyöskentelyllä on vaativampaa.
Mansetin vaihto vaatteeseen
Tervetuloa melonnan pariin!
Tuhansien järvien, jokien ja rannikkokilometrien maassa melonta on mitä mainioin liikunta ja virkistysmuoto. Melonta lienee luontoystävällisin tapa liikkua vesillä, sillä se jättää jälkeensä vain veteen piirretyn viivan.
Melonnan alottamikseksi ei tarvita erityiskykyjä eikä erityisempiä taitoja. Kuntoilumuotona melonta on erittäin tehokasta, sillä oikeaoppisella tekniikalla saat treeniä päästä varpaisiin ja se sopii niin nuorille kuin vanhemmille, yksin tai perheen ja ystävien kanssa.
Melonta tarjoaa monipuolisen tavan harrastaa, rentoutua, liikkua ja nauttia.
Peruskajakit:
Yleisesti lyhyempiä leveämpiä kuin retki- ja merikajakit. Mittojensa vuoksi ne ovat hitaampia, mutta tukevampia, joten ne soveltuvat mainiosti aloittelevalle melojalle päiväretkeilykäyttöön.
Joissain malleissa varusteluun kuuluvat myös välilaipioin erotetut pienehköt pakkaustilat. Runkomuotoilunsa ansiosta peruskajakit ovat yleensä suuntavakaita ja antavat melojalle varmuutta kajakin käsittelyssä. Yleisin valmistusmateriaali on polyeteeni. Peruskajakkeja löytyy niin yksikköjä kuin kaksikkoja Esim. Carolina 14
Retkikajakit kategoriasta löytyy mallit joki-, koski-, järvi- kuin merimelontaan. Kajakkien varustelu on myös monipuolisempi kuin peruskajakkien. Siihen kuuluvat laipioin erotetut pakkaustilat, monipuoliset kansiköysistöt, sekä mallista riippuen joko nostoevä, peräsin tai valmius peräsimen asennukseen.
Retkikajakki on peruskajakkia kookkaampi ja kapeampi, niinpä myös hivenen vaativampi.
Yleisin valmistusmateriaali polyeteenimuovi. Retkikajakkeja löytyy yksiköitä, kaksikoita ja kolmikoita
Yllä esim. Englantilaisvalmisteinen Essence.
Merikajakit soveltuvat erityisesti meriympäristöön ja suuremmille järville. Runsaasta valikoimasta löytyy niin tukevampia ja varmatuntuisia retkikajakkeja, kuin myös ketteriä ja kevytliikkeisiä pitkänmatkan kumppaneita. Nykyään tarjontaa on hyvin ja joitain kajakkimalleja tehdään jopa 4 eri koossa melojan mittojen mukaan. Merikajakeissa yleisin valmistusmateriaali on lujitemuovi (diolen, lasikuitu, hiilikuitu, kevlar ja innegra)
Yllä esim. Welhonpesän omaa tuotantoa ja puhtaasti Suomalaisvalmisteinen Barents LV
Kuntokajakit
Kuntokajakit ovat nopeita, kevyitä, kapeita ja suuntavakaita, yleensä pyöremmällä U-pohjalla muotoiltuja malleja. Useimmat mallit kohtalaisen kiikkeriä ja niiden varustelu kattaa yleensä vain asiaan kuuluvat varusteet, kuten kellukkeet, jalkatuet, sekä peräsimen. Kuntokajakkeja käytetään pääsääntöisesti suojaisemmilla vesillä. Yleisimmät valmistusmateriaalit ovat lasikuitu, dioleeni sekä hienoimmat materiaalit, hiilikuitu ja kevla
Kilpakajakit ovat malliltaan kuntokajakkeja vielä kiikkerämpiä, ja valmistusmateriaaleina käytetään yleensä hiilikuitua.
Yllä maailman johtavan kilpa- ja kuntokajakkivalmistajan Nelon mallistoa. Portugalilaisen Nelon kajakeilla voitetaan vuodesta toiseen suurin osa olympia- ja maailmanmestaruus mitaleista.
Kaksikot
Kaksikot ovat yleensä ottaen yksikköjä tukevampia ja kaksin melottaessa nopeampia kuin yksiköt. Kaksikot ovat malliltaan yleensä suuntavakaita ja ohjattavuutta helpottamiseksi suositellaan peräsintä, joka lötyy useista malleista vakiovarusteena.
Kaksikko on hyvä valinta kun toinen meloja on kokemattomampi tai väsyy helpommin. Tarvittaessa ne ovat myös yksin melottavia. Tällöin meloja istuu yleensä takana, peräsin helpottaa ohjattavuutta ja etu päähän on hyvä sijoittaa jotain lisäpainoa kajakin tasapainottamiseksi.
Yllä kajakkikaksikoiden aatelia. Welhonpesä oy tunnetaan myös maailmalla laadukkaiden ja suorituskykyisten merkikajakkien valmistajana. Star 630 malli voitti mm. Sakasalaisen Kanumagazinen meri/ retkikaksikkokajakki testin.
Sit On Top
Yllä hieman liukaskulkuisempi retki Sit on Top
Ilmatäytteiset ja Koottavat
Näillä vakailla ja helppokäyttöisillä kajakeilla voit kokea luonnon ja vesillä liikkumisen ilon suojaisemmissa vesissä ilman suurempia kuljetus- tai säilytysongelmia.
Malleja löytyy sekä yhden että kahden hengen malleja.
Ilmatäytteiset kajakit ovat yleensäottaen erittäin vakaita ja sopivat varsinkin aloittelijoille. Monissa malleissa pohjassa kiintoevä, jonka ansiosta kanootit ovat myös suuntavakaita.
Kajakki täytetään ilmapumpulla. Melonnan jälkeen kajakki tyhjennetään ja pakataan takaisin kantokassiin. Paremmissa kanooteissa on monta eri ilmakammiota ja useampi materiaalikerros, näin ollen ovat kohtaisen kulutuskestäviä.
Hätävarusteet / Turvavarusteet
TÄRKEINTÄ TURVALLISUUDEN KANNALTA ON VÄLTTÄÄ VAARATILANTEITA ENNAKOLTA!
Melojan henkiläkohtainen taito ja harkinta ovat kaiken turvallisen melonnan perusta. Hätätilanteissa selviäminen edellyttää varustautumista, omaa ennalta mietittyä ja harjoiteltua toimintaa. Avunhälyttämistä ei saa viivytellä, mikäli on todellinen vaara tilanteen pahentumisesta.
Hätävarusteita ei tarvitse olla jokaisella iltalenkillä täyttä arsenaalia.
Turvavarustelun taso on hyvä sovittaa arvioituihin riskeihin.
Normaalioloissa tärkein ja aina mukana kannettava hätävaruste on matkapuhlin vesitiiviisti pakattuna ja ladattuna. Avun hälyttäminen puhelimella on nopein ja yksinkertaisin tapa selvitä vaaratilanteesta. Pidä puhelin käden ulottuvilla, esim. liiveihin ripustettuna - älä pakkaa sitä piiloon.
Kylmän veden aikaan liikkuessa on hyvä olla mukana myös muita varusteita. Myrskyanorakki, hypotermiapussi tai avaruushuopa jolla kaatunut tai muuten kastunut meloja saadaan suojattua kylmettymiseltä.
Vakavasti alilämpöinen, hypoterminen henkilö vaatii aina sairaalahoitoa. Estä lisäjäähtyminen, vältä liikuttelua ja hälytä apua.
Ensiaputarvikkeet on syytä pitää aina mukana.
Ilmastointiteippi, puukko ja tulentekovälineet kuuluvat vähintäänkin retkivarustukseen, mutta niissä on monesti apua myös monissa korjaus- tai hätätilanteissa.
Melakelluke voi olla ratkaiseva apu, kun kaatumisen jälkeen noustaa takaisin kajakkiin. Melakellukkeen käyttöä on syytä harjoitella etukäteen.
Hätäraketit, - soihdut ja -savut auttavat ulkopuolisia paikallistamaan avun tavitsijan. Laskuvarjoraketit ovat huomattavasti kynäraketteja parempia, sillä ne nousevat huomattavasti korkeammalle ja niiden lentoaika on pidempi. Niitä kannattaa pitää mukana ainakin retkillä, vaikka ne eivät olekaan kanooteissa pakollisia. Rakettien käyttöä kannattaa vähintäänkin kuivaharjoitella ennakkoon. Pursiseurat järjestävät johdettuja vanhenevien rakettien ampumisia aina tarpeen mukaan joissa pääsee harjoittelemaan.
Muistilistaa varusteista:
Kanootin varusteet:
Kellukkeet tai vesitiiviit laipiot, taruntakahvat tai turvaköysistö, aukkopeite
Melojan varusteet lämpimällä vedellä ja säällä: Mela, kelluntaliivit, puhelin, pilli, juotavaa.
Melojan varusteet kylmällä vedellä ja säällä: Mela, kelluntaliivit, puhelin, tuulelta ja katumiselta suojaavat vaatteet, varavaatteet, hanskat tai melontarukkaset, äärioloissa kuivapuku tai melontapuku, hypotermialakana tai myrskyanorakki, lämmintä juomaa ja hätäruokaa
(Koskessa lisäksi Kypärä)
Kölilinjan kaarevuus ("banaanimaisuus" eng. Rocker)
Kaarevuudella ”banaanimaisuudella” (rockerilla) tarkoitetaan kajakin pohjan muotoa pituussuunnassa (kun katsotaan kajakkia sivulta) Perussäätönä voisi ajatella että mitä kaarevampi pohja, sitä ketterämpi kajakki. Pohjan kaarevuutta hyödynnetään erityisesti virtaaviin vesiin, koskiin tai isoon aallokkoon. Retki-/merikajakeista ns. brittityyliset merikajakit ovat rungon kaarevuudeltaan kanssa reilumpia, suoralinjaisempiin verrattuna ketterämpiä ja joissa suuntavakavuutta kompensoidaan säätöevällä. Vastaavasti kilpa- ja ratakajakit ovat kölilinjaltaan lähes suoria.
Pohjan muoto:
Yleisimmät pohjan profiilit (kajakin edestä tai takaata katsottuna) ovat joko tasaisia, loivasti kaarevia eli U:n muotoisia tai V:n muotoisia. Kyseinen muoto määrittelee pitkälti ensi- ja toissijaista tukevuutta. Ensisijaisella tukevuudella tarkoitetaan kajakin kiikkeryyttä ja toissijaisella kajakin yllättävissä ja äärimmäisissä kallistuksissa. Tasapohjaisella kajakilla on hyvä ensisijainen tukevuus, mutta toissijainen tukevuus saattaa olla todella huono. Tämän kaltaiset kajakit ovatkin pääosin suunniteltu sileälle vedelle. Useimmissa peruskajakeissa on tasainen pohja. V-pohjaisen kajakin ensisijainen tukevuus saattaa olla huonompi (ns. alkukiikkerä ja herkempi), mutta toissijainen tukevuus taas parempi tehden kajakkiin parempia aallokko ja liukuominaisuuksia. V-pohja on yleinen merikajakeissa. U-pohjassa on pyritty yhdistämään kahden edellä mainitun parhaita puolia. U-pohja on yleinen retki-ja merikajakeissa.
Peräsin vai evä?
Peräsin tekee kajakin ohjailusta helppoa. Se parantaa kajakin suuntavakavuutta ja monien mielestä jopa tukevoittaa kajakin kulkua.
Peräsin omalla tavallaan helpottaa melomista, mutta samalla se vaikeuttaa melonnan oppimista. Taitoja kuitenkin tarvitaan, viimeistään sitten jos peräsin pettää. On siis suositeltavaa että opettelet melomaan myös ilman peräsintä.
Peräsimen tai säätöevän tarpeen määrittää yleensä myös kajakin muotoilu. Useimmiten pitkissä, vesilinjaltaan suorissa ja nopeissa kajakeissa peräsimen tarve tulee parhaiten esille. Vastaavasti taas valmiiksi ketterissä "brittityylisissä/banaanimaisissa" malleissa, kaivataan ennemminkin säätöevää.
Evän suurin merkitys on merikajakin rakenteellisen ominaisuuden, tuuleen nousemisen kompensointi. Etenkin sellainen merikajakki, joka nousee voimakkaasti tuuleen, hyötyy evästä paljon. Evää säätämällä oppii pikkuhiljaa hallitsemaan kajakkiaan myös sivutuulissa siten, ettei pitkillä etapeilla rasittaviksi käyviä kallistuksia tai epäsymmetristä melontaa tarvita.
Evä parantaa myös peräsimen tapaan kajakin suuntavakavuutta ja tukevoittaa sitä.
Kaksikoissa peräsimen käyttö on hieman yksiselitteisempää. Nämä pitkät kajakit tarvitsevat useimmiten peräsimen, koska ovat yksiköitä pidempiä ja yhdessä kajakin hallittavuus vartalotyöskentelyllä on vaativampaa.
Joissain peruskajakeissa on myös ns. kiintoevä, se on joko kiinteästi asennettava evä tai itse kajakin perän muoto on tehty niin että kölilinja jatkuu vahvasti evämäisenä muotona.
Kajakkimelat:
Kajakkimelat ovat kaksilapaisia ja pituudeltaan yleensä n. 190–240 cm pitkiä käyttäjästä ja käyttötarkoituksesta riippuen. Lapojen välinen kulma voi olla 0°–90°, yleisimmät retkimelat ovat 60 asteisia.
Suomessa myydään pääosin "oikea kätisiä" meloja, koska suurion osa vasureistakin tottuu näihin todella nopeasti. Varsivaihtoehtoja on erilaisia, edullisimmat varret on alumiinistä joka on kestävä, mutta kylmä materiaali. Suositumpia varsimateriaaleja ovat lasikuitu tai lasikuidun, hiilikuidun ja kevlarin seokset. Melan varsi voi olla myös suora- tai mutkavarsinen (ns. Ergo varsi).
Lapojen valmistuksessa käytettävien materiaalien kirjo on myös varsin laaja. Yleisimmät ovat puu, muovisekoitteet, lasi- ja hiilikuitu. Hyvänä yleismelana voi pitää 210–220 cm pitkää, n. 60 asteisella lapakulmalla varustettua melaa. Jokiretkeilyssä ja koskimelonnassa käytetään yleensä 200cm ja lyhyempiä meloja pienemmällä lapakulmalla.
Welhonpesällä on kattava valikoima meloja edullisesta perusmelasta kilpamelojien käyttämiin täyshiilikuitumeloihin.
Inkkari- / Kanoottimelat
Kanoottimelat ovat yksilapaisia ja pituudeltaan yleensä 120-160cm pitkiä käyttäjästä ja käyttötarkoituksesta riippuen. Pääosa Suomessa myydyistä avokanoottimeloista on molemmin puolin symmetrisiä malleja, joita kokemattomankin on helppo käsitellä miettimättä miten päin lapa menee veteen vaikka puoli vaihtuukin.
Yleisimmät mallit ovat ns. suoralla ja suht lyhyellä lavalla olevia malleja jotka toimivat kaikissa vesistöissä. Pidemmille retkille ja enemmän tasaiselle vedelle taittolapainen mela antaa lisäpotkua. Amerikassa perinteisemmät majavan- ja saukonhäntämelat (Beavertail ja ottertail paddles) ovat myös vähitellen yleistymässä Suomessa.
Materiaalivaihtoehtoja löytyy monia, yleisimmin käytettyjä ovat muovilapaiset ja alumiinivartiset edulliset perusmelat, sekä lämpimät ja sirot puumelat, harvinaisempia ova hiilikuitu ja kevlar-rakenteiset melat, joista saadaan valmistettua höyhenenkeveitä, mutta silti kestäviä huippumeloja.
Aukkopeitteet
Aukkopeitteen tarkoitus on pitää vesi poissa istuintilasta. Aukkopeitteen valinnassa tärkeintä on että se istuu kajakkiin napakasti. Peitteen etuosassa tulee aina olla remmi eli “kauhukahva” , josta vetämällä peite saadaan helposti avattua. Yleisimmät valmistusmateriaalit ovat pvc ja pinnoitettu nylon, jonka saumaompeleet on hitsattu vesitiiviyden varmistamiseksi.
Retkimelontaan astetta kuivempia ja napakampia vaihtoehtoja ovat ns. yhdistelmäpeiteet eli combipeitteet, jotka soveltuvat vaativampiin olosuhteisiin. Ne valmistetaan yhdistämällä neopreenia sekä nylonia. Kaikista tiiveimmät peitteet ovat kokonaan neopreenisia, näitä käytetään yleensä koski- slalom- ja poolomelonnassa. Joissakin polyeteenikajakeissa kannattaa karhentaa istuinaukon reunus, jotta aukkopeite pysyy paremmin paikoillaan. Lasikuitukajakeissa aukon reuna on hyvä pyöristää hieman hiomapaperilla, jotta se ei riko peitteen reunoja. Lämpimille, aurinkoiselle kelille löytyy myös aukkopeitteistä ilmavampi vaihtoehto ns. "puolipeite", joka peittää ainoastaan istuinaukon etuosan ja ilma pääsee vaihtumaan melojan takana istuintilassa vapaasti.
Sokkopeitteet/Umpipeitteet
Kuljetusta ja säilytystä varten on saatavilla myös ns. sokkopeitteistä, jotka suojaavat kajakin istuintilaa veden kertymiseltä, likaantumiselta sekä vähentävät ilmavastusta kuljetettaessa kajakkia auton katolla. Sokkopeite on myös hyvä lisävaruste ympärivuotisessa säilytyksessä, sillä on tullut vastaan tapauksia jolloin esim. ampiaiset ovat löytäneet parhaan mahdollisen paikan pesälleen juuri kajakin sisältä.
Liivien valinta on vähintään yhtä tärkeää kuin itse kajakin tai kanootin.
Hyvät melontaliivit istuvat napakasti ja sallivat melontaliikkeet painamatta tai hiertämättä. Liian väljät liivit vaikeuttavat liikkumista etenkin veden varassa pelastautuessa, sekä saattavat olla pahimmassa tapauksessa vaaraksi jos ne hätätilanteessa nousevat pois käyttäjänsä päältä. Suomessa saa myydä vain CE-hyväksyttyjä kelluntaliivejä, joissa vähintään 50N nosteellinen liivi kelluttaa aikuisen.
Liivien valikoima on laaja ja valittaessa liiviä on hyvä myös mittiä itse käyttötarkoitusta, olit sitten retki-, koski- tai kilpameloja. Welhonpesän valikoima kattaa myös perinteiset veneilyliivit, rafting liivit, lastenliivit, sekä lemmikkielämille suunnitellut liivit.
Vaatetus
Olosuhteisiin sopiva ja tarkoituksenmukainen vaatetus takaa hyvän olon melot sitten hellesäällä tai viileämmillä keleillä.
Vaatetuksella on suuri merkitys niin melonnan mukavuudelle kuin turvallisuudelle. Etenkin kylmien vesien aikana pukeutumiseen on hyvä kiinnittää erityisesti huomiota. Alkukeväästä sekä loppusyksystä kuivapuku on varteenotettava valinta. Muuta vaatetusta löytyy mm. monenlaisia anorakkeja, housuja, haalareita ja neopreeniasusteita. Lähes viesitiiviitä anorakkien ja housujen yhdistelmiä suositaan myös monipuolisuutensa vuoksi. Kylmää vastaan on hyvä suojata myös kädet, pää ja jalat. Esim. neopreenista valmistetut käsineet, huput, sukat ja tossut ovat melojien ensimmäisiä varustehankintoja.
Muuta:
Perusvarustukseen kannattaa vielä lisätä kajakin tyhjennysvälinen joka voi olla yksinkertaisimmillaan mehukanisterista leikattu äyskäri, kajakki pumppu on kuitenkin käytössä huomattavasti helpompi ja tehokkaampi apuväline.
Käytön jälkeen on hyvä ottaa tavaksi pyyhkiä kajakki sisältä ja päältä esim. imukykyisellä rätillä tai sienellä, tarkistaa että evään tai peräsimeen ole takertunut mitään ylimääräistä.
Hätävarusteita ei tarvitse olla jokaisella lenkillä täyttä arsenaalia ja ryhmässä melottaessa kaikilla ei tarvitse välttämättä olla kaikkea vaan järkevää sopia kuka kuljettaa mitäkin.
Turvavarustelun taso on hyvä sovittaa arvioituihin riskeihin.
Normaalioloissa tärkein ja aina mukana kannettava hätävaruste on matkapuhelin vesitiiviisti pakattuna ja ladattuna. Avun hälyttäminen puhelimella on nopein ja yksinkertaisin tapa selvitä vaaratilanteesta. Pidä puhelin käden ulottuvilla, esim. liiveihin ripustettuna - älä pakkaa sitä piiloon.
Kylmän veden aikaan liikkuessa on hyvä olla mukana myös muita varusteita. Myrskyanorakki, hypotermiapussi tai avaruushuopa jolla kaatunut tai muuten kastunut meloja saadaan suojattua kylmettymiseltä.
Vakavasti alilämpöinen, hypoterminen henkilö vaatii aina sairaalahoitoa. Estä lisäjäähtyminen, vältä liikuttelua ja hälytä apua.
Ensiaputarvikkeet on syytä pitää aina mukana.
Ilmastointiteippi, puukko ja tulentekovälineet kuuluvat vähintäänkin retkivarustukseen, mutta niissä on monesti apua myös monissa korjaus- tai hätätilanteissa.
Melakelluke voi olla ratkaiseva apu, kun kaatumisen jälkeen noustaa takaisin kajakkiin. Melakellukkeen käyttöä on syytä harjoitella etukäteen.
Hätäraketit, - soihdut ja -savut auttavat ulkopuolisia paikallistamaan avun tavitsijan. Laskuvarjoraketit ovat huomattavasti kynäraketteja parempia, sillä ne nousevat huomattavasti korkeammalle ja niiden lentoaika on pidempi. Niitä kannattaa pitää mukana ainakin retkillä, vaikka ne eivät olekaan kanooteissa pakollisia. Rakettien käyttöä kannattaa vähintäänkin kuivaharjoitella ennakkoon. Pursiseurat järjestävät johdettuja vanhenevien rakettien ampumisia aina tarpeen mukaan joissa pääsee harjoittelemaan.
Muistilistaa varusteista:
Kanootin varusteet:
Kellukkeet tai vesitiiviit laipiot, taruntakahvat tai turvaköysistö, aukkopeite
Melojan varusteet lämpimällä vedellä ja säällä: Mela, kelluntaliivit, puhelin, pilli, juotavaa.
Melojan varusteet kylmällä vedellä ja säällä: Mela, kelluntaliivit, puhelin, tuulelta ja katumiselta suojaavat vaatteet, varavaatteet, hanskat tai melontarukkaset, äärioloissa kuiva- tai melontapuku, hypotermialakana tai myrskyanorakki, lämmintä juomaa ja hätäruokaa
(Koskessa lisäksi Kypärä)
Hyvän henkilökohtaisen perusturvavaustepaketin saat siis: Tyhjennyvälineestä (pumppu tai äyskäri), melakellukeesta, melankarunarusta, pillistä, vesitiivis puhelinpussista (jossa ladattu puhelin) sekä vesitiiviiseen varustepussiin pakatuista vaihotovaatteista.
Vesille lähtö ja melonnan perusteet:
Aloitetaan varusteiden oikeaoppisella pukemisella. Pukemisjärjestys riippuu melontaliivien mallista. jos liiveissä on ns. haararemmi aloitetaan niiden pukemisella ja aukkopeite vedetään liivien päälle mahdollisimman ylös kainaloihi. Jos liiveissä ei ole haararemmiä, puetaan ensin aukkopeite, sitten vasta liivit. Aukkopeite kannattaa kääriä ylös, jotta se ei jää melojan alle kajakkiin istuttuessa. Kajakin luukut kannattaa tarkistaa että ovat varmasti kiinni ja ohjaussysteemit pelittävät (peräsin ja säätöevä)
Kajakin kantaminen:
Yksin kantaessa kajakki kulkee helpoiten olalla:
Etsi istuinaukon reunasta kohta jossa kajakki pysyy tasapainossa ja nosta kajakki kuljellään istuinaukko itseesi kohden olalle. Varmistava ja ohjaava otekäsi on olan tasalla. Toinen käsi auttaa tasapainotamaan ja pitämään tarvittaessa kajakkia paikallaan.
Kaksin kantaessa kannattaa kantajien pitää kiinni rungosta. Etenkään täysin kuormattua kajakkia ei kannata kantaa "kantokahvoista, koska niitä ei ole välttämättä mitoitettu täyden kuorman rasitukseen.
Lähtö ja paluu eli kajakkiin meno ja pois tulo:
Laiturilta lähdettäessä kajakki laitetaan veteen mielummin keula lähtösuuntaan/tuulen yläpuolelle.
Aukkopeite nostetaan takapuolen alta. Laiturilta lähdettäessä istutaan laiturille jalat kohti keulaa laiturin suuntaisesti. Otetaan ote kajakin aukonkehyksen etu- tai takareunasta. Toinen käsi on laiturilla varatalon kohdilla.
Jalat laitetaan kajakin sisään keskilinjan molemmin puolin ja sitten nostetaan takamus penkille suoraan (tai takakannen kautta, jos kyseessä on pieniaukkoinen kajakki).
Mela on hyvä olla lähellä. Aukkopeite kiinnitetään takaa keskeltä alkaen n. vartalon kohdalle jonka jälkeen peitteen saa pingotettua etureunan yli niin että peitteen edessä oleva lenkki "kauhukahva" jää näkyviin etukannen päälle. Viimeisena jos vielä tarvetta peitteestä saa asetettua paikoilleen loppu osan peitteen sivusta.
Pois tulossa (muistithan nostaa säätöevän/ peräsimen ylös) peitteen saa auki helposti peitteen edestä "kauhukahvasta", toinen jalka vedetään koukkuun mahdollisimman lähelle takamusta ja noustaan laiturille suoraan tai takakannen kautta kädellä laiturista tukien.
Luonnonrannasta lähtö vaatii yleensä melan avuksi, mutta ei aina. Helpoin rauntautuminen ja lähtö on suojaisammasta rannasta kovapohjaiseen matalaan veteen. Varsinkin isoaukkoisesta kajakista voi nousta ja siihen voi mennä matalassa vedessä haara-asennosta jalat kajakin molemmin puolin. Kajakkiin mentäessä laskeudutaan haara-asennosta suoraan istumaan ja sitten nostetaan jalat kajakin sisälle. Vastaavasti kajakista noustessa nostetaan jalat istunaukon reunojen yli ja ponnistetaan istuimelta kyykkyasentoon ja siitä seisomaan.
Hieman vaativammassa maastossa, kun sopiva hieman korokkeenomainen lähtöpaikka on valmiiksi katsottuna, nostetaan kajakki veteen rannan suuntaisesti. Asetutaan mela poikittain istuinaukon takareunaa vasten, niin että melan rannanpuoleinen lapa rannassa tai pohjassa tukemassa kajakkiin nousua. Käsi joka ottaa aukon takareunasta kiinni puristaa myös melan varteen. Rannan puolelta otetaan tukea samaan tyyliin kuin laiturista tukea otettaessa. (Mela toimii aputukena ja aivan koko vartalon painoa ei kannata varata melan varrelle.) Poistuminen kajakista onnistuu samaan tapaan. (muistithan nostaa säätöevän/ peräsimen ylös) Eli lukitaan mela istuinaukon taakse ja pidetään kiinni samalla kädellä melasta ja kehyksestä. Rannan puolelle tukea nojaten ja käsivoimia apuna käyttäen noustaan kajakista ulos rannanpuolenen jalka edellä.
Jalkatukien säätö:
Kunnollinen ja tukeva jalkatuki on kajakissa ehdoton. Melottaessa osa vartalon voimasta välittyy jaloista lähtien.
Peruskajakeissa saattaa olla yksinkertainen neljän tai viiden pisteen ns. kiinteät jalkatuet, johon jalat asetetaan mukavan ryhdikkäästi istuen. Perinteisiä säädettäviä jalkatukia (Keepers, Yakima) säädetään vapauttamalla klipsi jalkatuen takaa ja liu’uttamalla tukea sopivaan kohtaan, kun tuki on kohdallaan vapautetaan klipsi jolloin tuki lukittuu. Markkinoilla on monenlaisia muitakin jalkatukia joissain säätö tapahtuu lukitusripaa nostamalla ja siitä vetämällä ja työntämällä, joissain taas lukitusripa käännetään auki asentoon jolloin jalkatuen saa liu’utettua haluttuun kohtaan jonka jälkeen lukitusripa taas käännetään lukkoasentoon.
Helpoimmaksi systeemiksi on yleistynyt ns. smarttrackin jalkatuki jossa ripaa nostetaan ylös ja tikkua liikuttamalla jalkatuki säädetään haluttuun kohtaan, ja kun kohta on löytynyt jalkatuki lukittuu automaattisesti vapattamalla säädintikku.
Istuma-asento
Hyvä istuma-asento on kaiken melonnan perusta. Kun jalkatukien etäisyys on säädetty, sinun tulisi istua kajakissa ryhdikkäästi selkä suorana, mutta luontevasti ja rennosti asento voi olla n. 5-10 astetta eteenpäin kallistuneena. Päkiät jalkatuilla, kantapäät lähes vastakkain. polvet voivat olla löyhästi tuettuina kantta tai reisitukia vasten ei kuitenkaan puristuksessa. Jalat muodostavat ylhäältä katsottuna ”salmiakkikuvion” Näin istuttaessa pystyt kontrolloimaan kajakkia hyödyntäen koko vartaloasi.
Kaikista tehokkain eteenpäin melonta-asento on kuitenkin kilpa- ja kuntokajakki tyyliin polvet kevyesti yhdessä - kohden kajakin kantta tai hieman istuma-aukon reunuksen yläpuolelle.Meloja, joka istuu jalat jatkuvasti täysin ”lukittuna” reisitukien alle, menettää pääosan vartalonkierrosta, jota jalkojen poljennan tulisi tukea.
Hyvässä istuma-asennossa melojan selkä ei kosketa istuma-aukon takareunaan eikä myöskään voimakkaasti paina ns. selkätukeen (selkäremmiin). Selkäremmin käyttö jakaa melojien mielipiteitä, mutta erityisesti markkinoille tulleita valtavilla ”jenkkinojatuoteilla” olevia selkäremmejä olisi hyvä välttää koska ne estävät vartalon kierron ja kajakkiin menon ja pois tulon.
Ote melasta:
Riittävän leveä melaote helpottaa melomista, liian kapea ote tekee melomisen tehottomaksi ja raskaaksi.
Ote on parin parin nyrkin verran hartialeveyttä suurempi. Sopivin oteleveys löytyy yleensä kokeilemalla ja kokeneemman opastuksella. Otteen pitää olla molemmin puolin symmetrinen, eli molemmat kädet yhtä kaukana lavoista. Melat ovat nykyään lapamuodoltaan epäsymmetrisiä, eli lavan pidemmän reunan pitää olla ylhäällä ja lyhyempi vettä kohti.
Oikean käden ote melan varresta on kiinteä. Oikea käsi kääntää tai kiertää melaa ja vasemman käden ote sallii kierron. Vasenkätisiä meloja on myös olemassa, mutta käyttö on enemmän tottumuksesta millä lähtee liikenteeseen ja suurin vasenkätisistäkin meloo oikean käden otteellisilla meloilla.
Kiertoliikkeellä saadaan kumpikin melan lapa veteen oikeassa asennossa, sillä melan lavat ovat kulmassa toisiinsa nähden. Jos mela on kajakkiin ja meloja tyyliin ja kokoon nähden sopiva, tulee melan kierto hyvin luontevasti osaksi sujuvaa melontatekniikkaa.
Melaote on mielummin löysä kuin tiukasta rystyset valkoisena puristava. Ojentavan käden otetta löysätään ja sormia lepuutetaan työnnön aikana.
Melaote on sopivan levyinen, kun kyynärpäät muodostavat n. 90asteen tai hieman alle olevan kulman
Eteenpäin melonta:
Tehokas eteenpäinmelonta on tärkeä taito. Pidempiä retkiä ei huonolla tekniikalla pysy tekemään, ja kun tekniikka on kunnossa, lyhyemmätkin lenkit tuntuvat leppoisammilta ja matka taittuu joutuisammin.
Melonnan voiman tuottamiseen käytetään koko vartaloa. Pelkästään käsivarsia käyttävä melontatyyli on raskas ja väsyttävä. Voima lähtee jaloista asti ja siinä käytetään hyväksi vartalon kaikkia lihaksia. Ponnistus alkaa jaloista ja jatkuu varalon kiertona, yhtenä jatkuvana liikkeenä.
Mela painetaan veteen edestä noin varpaiden tasalta ja nostetaan ylös suunnilleen kyljen kohdalla. On tärkeää upottaa melan lapa kerralla reippaasti veteen. Vetävä käsi on vedon alussa aivan suorana. Vetävän käden puoleinen jalka ponnistaa lisävoimaa ja painuu jalkatukea vasten samalla kun vartalo kiertyy vedon puolelle. Vedon kanssa samanaikaisesti tapahtu vastakkaisella puolella käden ojennus, joka tehostaa vedon vaikutusta ja vie melan toisen lavan valmiiksi seuraavaa vetoa varten. Vetävä alakäsi pysyy suorana tai koukistuu korkeintaan hieman vedon loppua kohti. Yläkäsi toimii tukipisteenä jonka avulla voima välittyy melaan.
Yläkäden ranne ei saa taipua mutkalle eikä käsi saa painua vedon loppuvaiheessa alas. Kyynärpää pyritään pitämään lähes olkapään tasolla.Ojentavan käden otetta melan varresta voi löysätä, sormet avautuvat hieman. Kokenut meloja ei purista melan varresta. On tärkeää, että molemmat ranteet pysyvät suorina melonnan aikana.
Melontaliike on rytmikäs ja sitä suorittavat lihakset rentoutuvat välillä ojentuessaan. Vetoon valmistuva käsi ojentuu suoraksi noin melojan ohimon tai rinnan korkeudella, vartalo kietyy vedon puolelle.Jalat polkevat rytmikkäästi vetävän puolen jalka ponnistaa jalkatue vasten samalla kun ojentavan puolen jalka löysää painetta.
Harjoittele liikkeitä rauhallisesti miettien mitä teet.
Pysähtyminen ja peruuttaminen:
Melan asento käsissä pysyy samana kuin eteenpäin melottaessa. taaksepäin melottaessa ja jarruttaessa ojentavan ja vetävän käden roolit muuttuvat ja lapojen selkäpuolella työnnetään vettä itsestä poispäin. Nopein keino pysäyttää liikkuva kanootti on meloa liikesuuntaa vastaan. Eteenpäin liikkuva kanootti pysäytetään melomalla taaksepäin ja peruuttava kanootti melomalla eteenpäin.
Kajakin ohjaus:
Tapoja on useita. Kanoottia voidaan kääntää melavedoilla, peräsimellä tai ”kanttaamalla” eli kallistamalla kajakkia. Peräsimellä varustettu kajakki voi tuntua helpolta rakaisulta. Kannattaa kuitenkin opetella ensin melomaan peräsimettömällä kajakilla. Tällöinmelontatekniikka kehittyy monipuolisemmaksi ja oikeaksi ja peräsimen mahdollisesti rikkoutuessa meloja ei joudu kokonaan tuulen armoille. Kokemuksen karttuessa voi sitten siirtyä peräsimen ja evän käyttöön.
Alkuun voi huomata että kajakin suunnassapito ei olekaan niin yksiselitteisen helppoa ja siihen voivat vaikuttaa monet tekijät:
Meloja saattaa istua kajakissa jonkin verran toispuoleisesti, jolloin kajakki on hiukan kallellaan. Tällöin kajakki pyrkii kääntymään sille puolelle jolla vesilinja on lyhyempi.
Oikeakätisellä veto on yleensä voimakkaampi oikealla puolella, mikä pyrkii kääntämään kajakkia vasemmalla, myös toispuoleinen ote melasta tekee saman vaikutuksen ja kajakki tuppaa kääntyä sille puolelle missä varipituutta on enemmän.
Kajakki on myös altis tuulelle, allokolle ja virtauksille, jotka vaikuttavat kulkusuuntaan.
Yleisin ja helpoiten opeteltava ohjaustapa on kaariveto. keerivedessa mela tekee ulkokaarteen puolella laajan puoliympyrän muotoisen vedon. Veto voi olla voimakas puoliympyrä tai vain vähän voimakkaampi normaaliveto. Samalta puolelta voidaan tehdä useita peräkkäisiä kaarivetoja tai sovittaa eteenpäinmelontaam pari voimakkaampaa vetoa samalta puolelta.
Kaarivetoa voidaan käyttää liikkeessä tai paikoillaa, eteenpäin tai taaksepäin. Takaa eteenpäin tehty kaariveto kääntää kanoottia tehokkaasti, mutta jarrutttaa vauhtia, eli kuluttaa matkaa tehdessä tarpeettomasti energiaa kun kajakki on kiihdytettävä uudelleen.
Liikkeessä olevaa kanoottia voi kääntää käyttämällä myös melaa peräsimenä. Mela painetaa veteen kanootin takana lähellä kanoottia. Lapa on suorassa siten että se ei jarruta. Lapaa käännettäessa ulospäin kanootti kääntyy melan suuntaan. Melaperäsin toimii parhaiten hyvässä vauhdissa.
Peräsimettömiä kajakkeja voidaan ohjata kallistamalla eli ”kanttaamalla”. Liikkuvan kajakin kallistaminen vasemmalle kääntää keulaa oikealle ja päinvastoin. Kanttaus tehdään lantiolla. Vain kajakki kallistuu, vartalo pysyy pystyssä ja melojan painopiste kajakin päällä. Kanttaamalla ohjaaminen mahdollistaa tehokkaan eteenpäin melonnan myös käännöksissä
Sivuttain melonta:
Kanoottia joutuu joskus melomaan suoraan sivulle päin, esimerkiksi rantaa, laituria tai toista kanoottia lähestyttäessä. Sivuttaismelonnassa mela viedään veteen kajakin kyljen suuntaisena. Mela on melkein pystyasennossa. Alemmalla kädellä melaa vedetään kohti kanoottia ja vetoa autetaan ylemmällä kädellä. Kyljen lähellä melan lapa käännetään kohtisuoraan kanootin kylkeä vastaan ja siirretään se vedessä vedon alkuasentoon. Kokemattomalla tämä tyyli saattaa kaataa kajakin helposti jos lapa menee kajakin alle. tällöin on hyvä päästää välittömästi ylemmän käden ote. Melan liikkeen voi myös muuttaa kanootin kyljen suuntaiseksi. Melan lapa on kokoajan vedessä ja mela pystyssä. Mela kulkee "kahdeksikkona" vedessä ikään kuin levitettääisiin voita leivälle. Mela liikkuu edestakaisin ja melan kulmaa muutetaan hieman aina suunnan vaihdon yhteydessä siten että mela työntää vettä kanootin alle. Voit tehostaa sivuttain siirtymistä kallistamalla kajakkia vastakkaiseen suuntaan, painopisteen ollessa kuitenkin kajakin päällä.
Tuen ottaminen vedestä "melatuennat"
Tuennat ovat hyödyllisiä korjaamaan ja ennaltaehkäisemään mahdolliset tasapainon menetykset. Tukea otettaesssa viedään mela lappeellaan kupera puoli alaspäin veden pintaan joko varalon sivulle tai takaviistoon. Vauhdissa parhaan tuen saa takaviistosta ettei lavan reuna "leikkaa veteen".
Lappeellaan olevaa melaa voi myös vetää pitkin veden pintaa tai sillä voi lyödä "tuentaiskun".
Tuki voidaan ottaa myös yläkautta, kun kajakki on kallistunut jo niin paljon, että alakautta tuenta ei enään onnistu. Tässä tapauksessa mela viedään veteen kovera puoli alaspäin ja tukeva käsi ylhäällä.
Melonta kaksikolla:
Kaksikolla melottassa pätevät täysin samat perussäännöt kuin yksikölläkin melottaessa. Yhteistyön onnistumiseksi kaksikoissa on kuitenkin yleensä peräsin, jolloin melonta on lähinnä eteenpäin menoa ja suunanpito ja oja ohjaus hoidetaan peräsimellä. Kaksikon mallista riippuen takamelojan on yleensä seurattava etumelojan tahtia, mutta pidemmissä istuinaukot kauempana toisistaan olevissa kaksikkokajakeissa onnistuu myös ns. ristiin melominen.
Inkkarilla eli avokanootilla melominen:
Avokanootilla melotaan yksilapaisilla meloilla. Vaikka kajakkimelonnan ja avokanootimelonnan melontatekniikat muistuttavat hyvin paljon toisiaan, on niiden suoritustapa hieman erilainen.
Kokas avokanootissa melontaliike on toispuoleinen, matkamelonnassa etu- ja takameloja vaihtavat säännöllisesti melontapuolta. Kun etumeloja vaihtaapuolta, on takamelojankin vaihdettava, eikä meloja juuri koskaan laiteta samalle puolelle kanoottia. Molemmat melovat samaan tahtiin. Eteenpäin melonnassa mela painetaan veteen vartalon etupuolella. Veto aloitetaan kun koko lapa on vedessä. Vartalo kiertyy samaan tapaan kuin kajakkimelonnassa. Mela pyritään pitämään mahdollisimman pystyssä eli kädet päällekäin. Kanootin laitaan ei saa nojata käsillä, vartalolla eikä melalla. Voima melontaan saadaanvartalon kierrosta ei käsillä vetämisestä. Perämeloja pitää avokanootin suunnassa. Kanootti pyrkii kääntymään perämelojan melan vastakkaiselle puolelle. Tämän korjaamiseksi perämeloja käyttää J-vetoa. Normaalivedon loppuvaiheessa mela jätetään peräsimeksi takaviistoon ja käännetään samalla yläkäden peukalo alas. Melanlapaa kanootista poispäin työntäen nostetaan mela vedestä. Mela toimii näin hetken peräsimenä korjaten kanootin suuntaa. Jokaista melanvetoa ei välttämättä tarvitsepäättää J-vetoon. Tarpeen voi olla käyttää vain joka toisessa tai kolmannessa vedossa J-vetoa. Ohjaava J-veto voi olla on alkuun hiukan konstikas , mutta hyvin tärkeä etenkin pidemmillä retkillä.
Kanootin trimmaaminen eli painon jakaminen on toinen tapa jolla suunta saadaan pidettyä. Vastatuuleen melottaessa siirretään painoa eteen, myötätuulessa taakse. Tämän voi tehdä joko varusteiden tai melojien painopistettä siirtämällä.
Avokanootin kääntäminen ja sivuttain melonta:
Avokanootissa ei ole peräsintä kääntämistä tai evää suunnan pitämistä varten. Kaikki ohjausliikkeet tehdään melomalla tai kanootin painopistettä muuttamalla. Avokanoottia melotaan yleensä kaksin ja melojien yhteistyökorostuu. Yleensä etumeloja toimii moot-torina ja takameloja peräsimenä. Takameloja voi käyttää melaa peräsimenä. Tämä tekniikka toimii matkamelonnassa. Myös kaarivetoja voi käyttää samaan tapaan kuin kajakilla. Kanootin saa käännettyä paikallaan kun etumeloja tekee kaarivedon normaalisti ja takameloja taaksepäin, "huopaamalla". Melat ovat tällöin eripuolilla kanoottia
Kanootti saadaan likkumaan sivuttain samalla tekniikalla kuin kajakki. Melat voidaan laittaa samalle puolelle kanoottia, aloittelevat melojat voivat kuitenkin näin helposti kaataa kanootin. Varmempi tapa on tehdä toisella melalla vastakkaiselta puolelta normaalia sivutain melontaa ja vastakkaiselta puolelta ”työntävää” melontaa käyttäen melan selkäpuolta.
Kaatuminen:
Kaatumistakin kannattaa hajoitella. Monet vasta-alkajat pelkäävät kaatumista liikaa, joka välittyy epävarmuuden tunteena muuhun melontaa. Kajakilla olisi hyvä harjoitella reiluja kallistuksia ja kaatumista, jolloin tietää että ei se kastuminen niin kauheaa olekaan. Etenkin koskimelonnassa kaatumiset ovat yleisiä ja osa normaalia melontaa.
Kaatuessa todennäköisesti meloja putoaa ulos kajakista ennen kuin huomaakaan. Jos kuitenkin jäät kajakkiisi, pysy tyynenä, avaa aukkopeite "kauhukahvasta" ota kiinni istuinaukon reunoista, ja työnnä itsesi ulos kajakista. Muista kuitenkin pitää kiinni melastasi.
Kaatuminen ei sinänsä ole vaarallista, mutta kylmällä vedellä melojaa uhkaavat kylmettyminen ja hypotermia.
Veteen joutuneen pitää pysyä kanootin lähellä, pitäen kiinni kajakin kansinaruista tai kahvoista. Vesilastissakin oleva kanootti pysyy kyllä pinnalla, mutta se saattaa olla tuulen ja aallokon vietävänä. Kajakkiin takaisin nousu onnistuu toisen melojan avulla tai esimerkiksi melan toiseen lapaan kiinnitettävän ilmapussin eli "melakellukkeen" avulla.
Pelastautumistekniikoita on useita ja niitä harjoitellaan yleensä melonnan jatkokursseilla ja seurojen turvallisuuskoulutuksissa.
Kaatuneen kajakin voi nostaa vedessäkin nopeasti pystyyn, jos hallitsee eskimopyörähdyksen. Eskimon tekeminen ei ole välttämätöntä ja suurin osa melojista sitä ei edes osaa. Eskimo on kuitenkin yksi hyödyllisimmistä itsepelastustaidoista ja sen osatessa varmuus melontaan avoimillakin vesillä kasvaa huomattavasti.
Ohjeita kajakin kuljetukseen, säilytykseen ja huoltoon:
Kuljetettaessa kajakkia auton katolla kajakki saa ylittää auton etupuskurin metrillä ja takaa kahdella.
Auton keulan ja perän ylitykset merkitään punaisella lipulla. (kun kajakki ylittää takaa yli metrin verran tai keulan puolelle tulee ylitystä)
Pimeällä liikuttaessa kajakki tulisi ylityksissä merkitä kirkkaalla ja punaisella valolla
Kajakkien kuljetuksessa käytössä on hyvä olla kuljetuskaaret, joita on olemassa U:n ja J:n mallisia. Jos kannen muodot sallivat niin satunnaisessa kuljetuksessa kajakin voi kuljettaa myös nurinpäin.
Kaikista tukevimmin kajakki kulkee kylkiasennossa J-kaarilla. Suositut foamiset muotoillut U-kaaret taas ovat hieman näppärämmät koska ne eivät vaadi työkaluja asennukseen ja pois ottamiseen. Osaavaa opastusta saa varmasti kokeneelta melontakaverilta tai alan liikkeestä. Erityisen paljon huolenpitoa kuljetuksessa vaativat "hauraammat" mallit eli ultrakevyet kunto ja kilpakajakit, core-rakenteiset kuituiset retki- ja merikajakit, mutta myös edullisemmista muovimateriaaleista tehdyt polyeteenikajakit. Myös +20 asteisilla helteillä on hyvä muistaa että etenkin muovikajakkien pohjat ovat kovilla ja kuljetuskaariksi suositellaan J-kaaria.
Vesilläliikkumis viitat/ Lateraalimerkit:
Yhteistyössä mukana useat yhteistyökumppanit mm. kuvia, lähteitä ja tekstiä:
Keijo West
Heikki Kukkola
TNP
Pyranha
FeelFree
Suomen melonta- ja soutuliiton virallinen Opi melomaan - melonta opas saatavilla paperisena versiona:
https://www.welhonpesa.fi/tuote/2849/opi-melomaan-opas-sismelonnan-peruskurssin-oppimateriaali
